Konstantin Leontjev
Konstantin Nikolajevitš Leontjev (ven. Константи́н Никола́евич Лео́нтьев; 25. tammikuuta (J: 13. tammikuuta) 1831 Kudinovo, Kalugan kuvernementti - 24. marraskuuta (J: 12. marraskuuta) 1891 Sergijev Posad) oli venäläinen diplomaatti ja filosofi. Porvariston vastaisen ja elitistisen paatoksensa vuoksi hän sai lempinimen "Venäjän Nietsche". Leontjevin näkemys historiasta oli äärimmäinen, ja hänen vaikutuksensa omana aikanaan oli suppea. Nikolai Danilevskin ideat tekivät aluksi vaikutuksen Leontjeviin, mutta hiljalleen Leontjev etääntyi niistä, varsinkin panslavismista. Hänen näkemyksensä poikkesivat slavofiileistä monissa kysymyksissä. Erotuksena venäläisistä muilta slaaveilta puuttui Leontjevin mielestä organisoiva periaate, muoto, minkä vuoksi he olivat alttiita ortodoksiselle ja bysanttilaiselle kulttuurille vieraille egalitarismin ideoille. Inhossaan liberalismia ja rappeutuvaa Länsi-Eurooppaa kohtaan Leontjev kuitenkin lähestyi slavofiileja ja romanttisia nationalisteja.[1]
Kehitysoppi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leontjevin mukaan evoluutiossa on aina kolme vaihetta. Ensimmäiselle vaiheelle on ominaista mustavalkoinen yksinkertaisuus ja tasarakenteisuus, toiselle taas yksilöllistyminen ja suurin mahdollinen vaihtelu "despoottisen muodon" rajoissa, "kukoistava kompleksisuus". Kolmannelle vaiheelle ovat ominaisia tekijöitä jakautuminen, tasoittuminen ja organismin kuolemaa enteilevä uusi mustavalkoinen yksinkertaisuus. Tällaista evoluutiota on nähtävissä biologisessa maailmassa, taiteen tyyleissä ja yhteiskunnan mekanismeissa.[1]
Näkemys venäläisyydestä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leontjevin mielestä Venäjä, jolla on vahvoja aasialaisia piirteitä, on ennen kaikkea bysanttilaisen sivilisaation perillinen. Bysanttilainen perintö, joka sai Venäjällä muotonsa ortodoksiassa ja itsevaltiudessa, on hänen mukaansa "organisoiva periaate" Venäjän historiassa. Leontjev piti Pietari Suuren despoottisuutta "edistyksellisenä" ja "aristokraattisena" ja Katariina Suuren hallituskauden aikaista maaorjuutta ja aateliston etuoikeuksien vahvistamista hyvinä asioina Venäjän kannalta. Leontjevin näkemyksen mukaan Venäjän historiallinen tehtävä oli Konstantinopolin valtaaminen ja slaavilaisten kansojen johtaminen tulevaisuuteen.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Jangfeldt, Bengt: Venäjä. Aatteet ja ideat Pietari Suuresta Putiniin, s. 109-112. Siltala, 2022. ISBN 978-952-388-137-2
| ||||||||||||||||||||||
